Sadepäivä keväällä, melkein kesää jo.

Ilatapäivää jo, yhtä harmaata sadepäivän väristä ollut lähes koko päivän. Tietokoneella Helsingin sanomien digi-lehteä tarkastellessani, on tämä tekniikan "ihme" omanlaisessa harmillisuudessan taas tullut sillai tutuksi. "Sillätavalla" kuten Niilo Tarvajärvi sanoi, ja minunkin olisi pitänyt kirjoittaa, mutta Harmillisuus omakohtaisena isolla alkukirjaimella, ei ehkä tämän suurempaa huomiota kaipaa. Jotain eilisen harmillisuuksista, jossa olo oli kuin Tiibetissä niillä raukoilla, joilla on Dalai Laman kuva seinällä. Minulla sattuu olemaan Urho Kekkosen kuva, Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä leikattu. Siis ei sen eksoottisempaa tai suuria tunteita lietsovaa tässä maassa, saati sitten näillä nurkilla (Meilahdessa) jossa hänet tunnetaan hölkkäävänä ja elävänä ihmisenäkin. Mutta opettavaista saarnaa sain K-kaupan kassalla kuulla, kun Kekkosen kuvasta kuuli, "rosvo,ryöväri.....ja naiset" ja erityisesti tunsi tai yhä tuntee MIEHEN, joka Kekkoselle järjesti naisia. Hölmö K-kaupan kassalla väitteijä kun olen, niin sanoin jotain, ennen kuin huomasi miten pienestä asiasta olin tullut. Maailman politiikkaa siis sittenkin hipaisi, tosin historiallista. Siitä on jo neljännesvuossata, kun Kekkonen oli Suomen presidentti, ja hautajaisistaankin yli kaksikymmentä vuotta. Harjan varsi oli katkennut ja ihan uudesta myös,kyllä harmitti.

Toista on jo kesän kynnyksellä mietteitä kirjoittaa

Tänään tälläisenä päivänä, jolloin nykyaika kurkistaa kaikenlaisella teknisellä pikku näperryksellä. On tällaista. Eevan vanhin poika Mikko on vastannut Facebookin "kaveri" kyselyyni ja samantien tuntuu, ettei se 25.5 (Eevan syntymäpäivä) ole ikuista juhlatunnelmaa menettänyt. Eeva kuoli kaksikymmentä vuotta sitten. Sisareni Eeva oli 42vuotias kuollessaan, joten Eevan lapset Maija ja Mikko olivat nuoria, vaikka Eeva "tiesi kaiken" niin ei se silloin vielä ole voinut kiinnostaa, sen kummemmemmin kuin minun lapsiani: Aapoa, Lauria ja Outia ja Nikoa joilla oli omat tärkeysjärjestykset sille (1988) ajalle, ennen Berliinin muurin kaatumista. Nyt kiinnostanee Outiakin englannin kieli, joka oli Eevan Englannin koulun käyneen ja Amerikan stipendiaattina Amerikassa asuneenkin tietotaitoa. 1970-luvulla minulle sanottiin, että Eevan kielitaito oli hengelliselle "selvänäkijälle" se puolueeton kielen käsittämisen lähde. Oliko Paavi, vai vain kaikkien tuntema Aino Kassinen, sitä olen jäänyt miettimään ja yrittänyt täsmentää omaa sanojen merkityksen ymmärtämistä. Ihan tosissani "harrastuksekseni olen ilmoittanut sanakirjat" ja siltä se on toisinaan tuntunutkin, niin Papan (Eino Aarnen) hyvä harrastus kuin se oli. Mamma (Elina Björkengren-Aarne,äitini) syntymästä oli 100vuotta äitienpäivän aattona.