Ilatapäivää jo, yhtä harmaata sadepäivän väristä ollut lähes koko päivän. Tietokoneella Helsingin sanomien digi-lehteä tarkastellessani, on tämä tekniikan "ihme" omanlaisessa harmillisuudessan taas tullut sillai tutuksi. "Sillätavalla" kuten Niilo Tarvajärvi sanoi, ja minunkin olisi pitänyt kirjoittaa, mutta Harmillisuus omakohtaisena isolla alkukirjaimella, ei ehkä tämän suurempaa huomiota kaipaa. Jotain eilisen harmillisuuksista, jossa olo oli kuin Tiibetissä niillä raukoilla, joilla on Dalai Laman kuva seinällä. Minulla sattuu olemaan Urho Kekkosen kuva, Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä leikattu. Siis ei sen eksoottisempaa tai suuria tunteita lietsovaa tässä maassa, saati sitten näillä nurkilla (Meilahdessa) jossa hänet tunnetaan hölkkäävänä ja elävänä ihmisenäkin. Mutta opettavaista saarnaa sain K-kaupan kassalla kuulla, kun Kekkosen kuvasta kuuli, "rosvo,ryöväri.....ja naiset" ja erityisesti tunsi tai yhä tuntee MIEHEN, joka Kekkoselle järjesti naisia. Hölmö K-kaupan kassalla väitteijä kun olen, niin sanoin jotain, ennen kuin huomasi miten pienestä asiasta olin tullut. Maailman politiikkaa siis sittenkin hipaisi, tosin historiallista. Siitä on jo neljännesvuossata, kun Kekkonen oli Suomen presidentti, ja hautajaisistaankin yli kaksikymmentä vuotta. Harjan varsi oli katkennut ja ihan uudesta myös,kyllä harmitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti