2009 heinäkuun sunnuntaina,kun huomenna maalauskursilla Orivedelle

Junamatkalle keskisuomeen huomisaamuna, päämääränä Oriveden opiston taidekurssit. Vähän on jännittänyt eritavalla, kuin ikinä ennen. Auringonpimennys sattui tietysti parin viikon päästä kuunpimennyksestä, joten sen suurellisuus muualla maailmassa yllätti. Vuossadan pisin ja täydellisin sanoivat. Idässä leveällä alalla Japanista, Intiasta ja vaikka mistä oli kuvia auringon pimennystä katsovista ihmisistä ja jopa eläimistä. Kuuhun ensikerran menosta oli kulunut 40vuotta joten, se vielä kerran kyseenalaistettiin jopa, vain siksi, että olivat harjoitelleet myös sitä mitä informaatiota voivat matkasta maailmalle tuottaa, ja miten? Saako tuosta nyt sen käsityksen,että minä uskon kuussa todella käydyn 40 vuotta sitten. Toivottavasti. Uskon, jopa että ovat paljonkin aikaisemmin salaa saaneet romua kuuhun, jossa sekä sirppiä, että vasaraa samoin kuin hakaristiä kilpavarustelun kunniaksi. Selittelemättä paras, ei sekään niin helposti salaiseksi jäänyt, mutta ei taida olla uskottava. Nuo suuret tapahtumat, kuunpimennys ja auringon pimennys vaikuttavat, kuin suursiivous kuun nurjalla puolella, joka ei ikinä maanpäälle näy, jonne keskeneräiset ideat viedään ja hyvät kerätään ja taltioidaan ja huonot poltetaan kuin symbolisesti aika ajoin maanpäälliset kirjaroviot. hyvistä ideoista jatkuu...elämä.

Huomenna täytän vuosia.

Tänään on vielä aikaa olla 64 vuotias. Huomenna täytän 65 vuotta. Kuun pimennystä on laskettu huomiseksi. Meille Suomessa se ei näy. Nyt tuo näkyy Amerikan yö taivaalla. Aikoinaan kun synnyin oli myös näihin aikoihin ennustettu kuun pimennystä, mutta oli sota vielä, joten ei se ihan minun syntymään tainnut täsmällisesti osua vaikka, niinkin olisi voinut. Tarkan ajan Almanakasta kirjastosta sain tietää, heti kun muistin kiinnostua tarkemmin. Yliopiston Almanakka on tähtitietellisen tiedon aarreaitta, ainakin noin arkisessa jokapäiväisyydessä. Kuun vaiheet eivät kiinnostaneet pitkään aikaan minua, mutta nykyään hyvinkin. Helteinen kesä taitaa jo jäähtyä tavallisemmaksi suomalaiseksi. Kesän koettelemuksia on pesukoneen oikuttelu. Luultavasti se on rikki. Hämmennystä lisää mukavatkin asiat, joita voi, saa ja täytyy kauniina kesä päivänä harrastaa. Hiihdellessään pääministeri ideoi 65 vuoden sellaiseksi eläkeiän kulmakiveksi, että minustakin tuntuu "työikäiseltä" vaikka sainkin Valtion tiedon julkistamis palkinnon Me-lehden eläkepaketista jo 1973 niin, ei se ikinä valmis asia olekaan. Eläkeläinen olen sentään jo jonkin aikaa ollut, joten freelance vuodet jo opettivat, ettei ikinä tule kesälomaa. Mitäs sitä kaipaamaan? Maalauskurssit korvaavat tuon korkojen kanssa, elämä opettaa.