2009 heinäkuun sunnuntaina,kun huomenna maalauskursilla Orivedelle

Junamatkalle keskisuomeen huomisaamuna, päämääränä Oriveden opiston taidekurssit. Vähän on jännittänyt eritavalla, kuin ikinä ennen. Auringonpimennys sattui tietysti parin viikon päästä kuunpimennyksestä, joten sen suurellisuus muualla maailmassa yllätti. Vuossadan pisin ja täydellisin sanoivat. Idässä leveällä alalla Japanista, Intiasta ja vaikka mistä oli kuvia auringon pimennystä katsovista ihmisistä ja jopa eläimistä. Kuuhun ensikerran menosta oli kulunut 40vuotta joten, se vielä kerran kyseenalaistettiin jopa, vain siksi, että olivat harjoitelleet myös sitä mitä informaatiota voivat matkasta maailmalle tuottaa, ja miten? Saako tuosta nyt sen käsityksen,että minä uskon kuussa todella käydyn 40 vuotta sitten. Toivottavasti. Uskon, jopa että ovat paljonkin aikaisemmin salaa saaneet romua kuuhun, jossa sekä sirppiä, että vasaraa samoin kuin hakaristiä kilpavarustelun kunniaksi. Selittelemättä paras, ei sekään niin helposti salaiseksi jäänyt, mutta ei taida olla uskottava. Nuo suuret tapahtumat, kuunpimennys ja auringon pimennys vaikuttavat, kuin suursiivous kuun nurjalla puolella, joka ei ikinä maanpäälle näy, jonne keskeneräiset ideat viedään ja hyvät kerätään ja taltioidaan ja huonot poltetaan kuin symbolisesti aika ajoin maanpäälliset kirjaroviot. hyvistä ideoista jatkuu...elämä.