Huomenna täytän vuosia.

Tänään on vielä aikaa olla 64 vuotias. Huomenna täytän 65 vuotta. Kuun pimennystä on laskettu huomiseksi. Meille Suomessa se ei näy. Nyt tuo näkyy Amerikan yö taivaalla. Aikoinaan kun synnyin oli myös näihin aikoihin ennustettu kuun pimennystä, mutta oli sota vielä, joten ei se ihan minun syntymään tainnut täsmällisesti osua vaikka, niinkin olisi voinut. Tarkan ajan Almanakasta kirjastosta sain tietää, heti kun muistin kiinnostua tarkemmin. Yliopiston Almanakka on tähtitietellisen tiedon aarreaitta, ainakin noin arkisessa jokapäiväisyydessä. Kuun vaiheet eivät kiinnostaneet pitkään aikaan minua, mutta nykyään hyvinkin. Helteinen kesä taitaa jo jäähtyä tavallisemmaksi suomalaiseksi. Kesän koettelemuksia on pesukoneen oikuttelu. Luultavasti se on rikki. Hämmennystä lisää mukavatkin asiat, joita voi, saa ja täytyy kauniina kesä päivänä harrastaa. Hiihdellessään pääministeri ideoi 65 vuoden sellaiseksi eläkeiän kulmakiveksi, että minustakin tuntuu "työikäiseltä" vaikka sainkin Valtion tiedon julkistamis palkinnon Me-lehden eläkepaketista jo 1973 niin, ei se ikinä valmis asia olekaan. Eläkeläinen olen sentään jo jonkin aikaa ollut, joten freelance vuodet jo opettivat, ettei ikinä tule kesälomaa. Mitäs sitä kaipaamaan? Maalauskurssit korvaavat tuon korkojen kanssa, elämä opettaa.