Keskiviikkona 25.11.2009 Helsinki on nimetty design kaupungiksi tulevaisuudessa (2011)

Tänään aamuTVn jännitys näytelmää oli, kun jossain päin (toisellapuolen maapalloa) ratkaisivat Seoulin seuraajan "maailman muotoilu kaupungiksi". Helsinki voitti. Tähtitieteen vuosi on yhä meneillään, sen kunniaksi oli Maunulan yhteiskoulussa 13.11.2009 Galileo Galilein symposio. Perjantai oli vielä ilmainen kaikille, ja siihen kerkesin osallistua. Kalliin osallistumismaksun säästäminen ei ollut varsinainen tarkoitukseni, kun jäin kotiin maalaamaan, mutta niin vain kävi. Tyttäreni oli tullut äiti-Amman kiertueelta Euroopasta, ja Suomen lentäjälakko alkoi heti seuraavana päivänä. Rautatieaseman Metro pysäkki on suljettu, kun vesijohto putki puhkesi ja sekin toistui vielä äskettäin. Uutisaiheita joissa voi piillä toisenlaisempi tulevaisuus, kuin oikeasti 2000-luvulle olimme odottaneet; Virolaisten ostama Silja-linen Tukholmaan menossa ollut lautta, jäi pyörimään Ahvenanmaan paikkeille, kun ei voinut kääntyä kuin yhteen suuntaan. Hinattiin Turkuun. Äitini satavuotis vuosi syntymästään on kulumassa loppuun, joten hupitestin mukaan Mensan sivuilta sain henkiseksi iäkseni 110+ joten, yllätys yllätys, olen siis (koko ajan) ollut vanhempi kuin kuin vanhempani, Pappa viime vuonna 100v. ja Mamma tänä vuonna 100v. Joten Eino Aarnen ison siskon Amelia Earhartin ! 1898 ikäinen henkiseltä iältäni siis olenkin.

Syyspäivän tasaus oli toissapäivänä 2009

Kirjoitin hetki sitten tämänpäiväisestä TV:n (Teeman) ohjelmasta. Aiheena on historiallinen matka tähtitieteen ja tähtitaivaan puitteissa. Samalla kun huomista maanpäällistä ylikulutustamme huomioidaan `ylikulutuspäivällä` perjantaina, nuo leikkimieliset Sci-fi ohjelmat ikuisine asumiskelpoisen planeetan etsimisineen tulivat mieleeni. Kiinnostaahan minua ja tavallisia intiaaneja tuleva maailman loppu. 2009 sen pitikin tulla, jonka Etelä Amerikkalainen tieto taito on jo laskenut, ja kiveen hakannut. Nyt ennalta syykin tiedetään. Maailman luonnonvarat ovat `ylikulutuksen puolella`. Maailman loppu 2009 tai 2012 Mayojen laskelmien mukaan, vaikka kaikea "häkä pöntön" tyyliin sähkön saamiseksi tarvitsisimme, jymähtäisi tämä meno toisenlaiseksi. Niin toisenlainen kuin koko maailman meno jo 1900-luvulla on ollut, on ehkä syynä siihenkin, ettemme epätoivoisiin ajatuksiin ihmiskunnan suuresta määrästä enää salli itsemme mennä. Ruokaa riittää, jokaiselle syntyvälle ihmislapselle, on vakuutettu minulle jo 1970 luvulla, jolloin olin rouan tarveellisyydestä kiinnostunut ja tein virallista kouluille ja oppilaitoksille tarkoitettua opetus -diasarjaa ja jopa animaatio elokuvaa. Se meni maailmalle. Unescon rahoittamana Australiaan ja lähielokuvateittereihin alkufilmiksi. Kouluihin ties minne, mistä takaisin tuli ristiriitaisuuden kohde: kuivamaitojauhe.

Elokuun täyskuu näkyy ikkunastani

Eilen oli Madonnan konsertti Jätkäsaaressa. Osallistujia yleisönä Suomessa sanottiin olevan 80000 (kahdeksankymmentä tuhatta), joten niin suurta ulkoilma konserttia, johon vielä oli kallis pääsymaksu ei ennen ole ollutkaan. Minia ja poikani toivat taulut, ja jatkoivat Madonnan konserttiin. Jo etukäteen olin vesiliukoisilla öljymaaleilla kokeillut Oriveden taide kurssin ohjeiden sovellusta Saskiaan, Rembrantin vaimoon, jota kursseilla maalasimme kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kun taulut tulivat oli ilmiselvää, että se syvyys vaikutelma, johon kurssin ohjeet tuottivat oli ! totta totisesti. Jatko työskentelyn rohkaisuksi kuitenkin käy jo se, että yritin omaperäisesti ilman tärpättiä, veteen liukenevilla ja sekin tulos yllätti. Nyt kun minulla on rinnalle asetettavissa toinen työ, jota myös jatkan niin, jatkoin heti liiankin paksulla värikerroksella. Sellaisia harmeja siis. Kuivumista, ennenkuin voin jatkaa, täytyy nyt odotella. Nuorimman poikani 27 vuotis syntymäpäivä on ylihuomenna, ja Nagasakin atomipommista muistuttavat, kuten atomiaikaan siirtymisestä sopiikin. Pommista rauhanomaiseen ydinvoimalla energiaa mahdollistunut kehityskulku, on kyllin hieno asia niin poliittisesti kuin tieteellisesti. Toissapäivän alku yöllä oli kuun puolivarjo pimennys. Alku yö? Keskiyön jälkeen kello kahdesta viiteen aamuyölläpäs. Hankalia nuo: toissapäivän alkaessa, yöllä, kävin katsomassa kuuta!

2009 heinäkuun sunnuntaina,kun huomenna maalauskursilla Orivedelle

Junamatkalle keskisuomeen huomisaamuna, päämääränä Oriveden opiston taidekurssit. Vähän on jännittänyt eritavalla, kuin ikinä ennen. Auringonpimennys sattui tietysti parin viikon päästä kuunpimennyksestä, joten sen suurellisuus muualla maailmassa yllätti. Vuossadan pisin ja täydellisin sanoivat. Idässä leveällä alalla Japanista, Intiasta ja vaikka mistä oli kuvia auringon pimennystä katsovista ihmisistä ja jopa eläimistä. Kuuhun ensikerran menosta oli kulunut 40vuotta joten, se vielä kerran kyseenalaistettiin jopa, vain siksi, että olivat harjoitelleet myös sitä mitä informaatiota voivat matkasta maailmalle tuottaa, ja miten? Saako tuosta nyt sen käsityksen,että minä uskon kuussa todella käydyn 40 vuotta sitten. Toivottavasti. Uskon, jopa että ovat paljonkin aikaisemmin salaa saaneet romua kuuhun, jossa sekä sirppiä, että vasaraa samoin kuin hakaristiä kilpavarustelun kunniaksi. Selittelemättä paras, ei sekään niin helposti salaiseksi jäänyt, mutta ei taida olla uskottava. Nuo suuret tapahtumat, kuunpimennys ja auringon pimennys vaikuttavat, kuin suursiivous kuun nurjalla puolella, joka ei ikinä maanpäälle näy, jonne keskeneräiset ideat viedään ja hyvät kerätään ja taltioidaan ja huonot poltetaan kuin symbolisesti aika ajoin maanpäälliset kirjaroviot. hyvistä ideoista jatkuu...elämä.

Huomenna täytän vuosia.

Tänään on vielä aikaa olla 64 vuotias. Huomenna täytän 65 vuotta. Kuun pimennystä on laskettu huomiseksi. Meille Suomessa se ei näy. Nyt tuo näkyy Amerikan yö taivaalla. Aikoinaan kun synnyin oli myös näihin aikoihin ennustettu kuun pimennystä, mutta oli sota vielä, joten ei se ihan minun syntymään tainnut täsmällisesti osua vaikka, niinkin olisi voinut. Tarkan ajan Almanakasta kirjastosta sain tietää, heti kun muistin kiinnostua tarkemmin. Yliopiston Almanakka on tähtitietellisen tiedon aarreaitta, ainakin noin arkisessa jokapäiväisyydessä. Kuun vaiheet eivät kiinnostaneet pitkään aikaan minua, mutta nykyään hyvinkin. Helteinen kesä taitaa jo jäähtyä tavallisemmaksi suomalaiseksi. Kesän koettelemuksia on pesukoneen oikuttelu. Luultavasti se on rikki. Hämmennystä lisää mukavatkin asiat, joita voi, saa ja täytyy kauniina kesä päivänä harrastaa. Hiihdellessään pääministeri ideoi 65 vuoden sellaiseksi eläkeiän kulmakiveksi, että minustakin tuntuu "työikäiseltä" vaikka sainkin Valtion tiedon julkistamis palkinnon Me-lehden eläkepaketista jo 1973 niin, ei se ikinä valmis asia olekaan. Eläkeläinen olen sentään jo jonkin aikaa ollut, joten freelance vuodet jo opettivat, ettei ikinä tule kesälomaa. Mitäs sitä kaipaamaan? Maalauskurssit korvaavat tuon korkojen kanssa, elämä opettaa.

Sadepäivää,pitäisi olla Mensan keskusteluillassa

Tänään se tapahtui. Kirjoitin hupiäänestys keskusteluun Mensan sivuille. Katsoin Nelosen eilistä uutislähetystä Netistä. Kyllä tämä tekninen tässä tutuksi tulee. Tarvitsen aivan uudenlaista kärsivällisyyttä. Se vanhanaikainen kärsivällisyys riitti ohjeiden lukuun kun toiset koneen äärellä tuskailivat. Hyvin luonnehdittu oli se, että jos osaan soittaa pianoa, kyllä opin! Musiikki on tietysti henkisin taidelaji. Tietokoneen sisällön luomisprosessit vähän kaikkea. Matti Vanhasen silmiin katsominen erilaisilla silmälaseillani, kun Nelosen eilinen uutislähetys latautui, tai Venäjän pääministerin Vladimir Putinin ilme, jossa oli Pink Floid yhtyeen kuvaamaa kaiken tiedostavaa paranoijaa hetken, aiheutti kylmät väreet, kunnes parin tunnin viiveestä ja myöhästymisistä Tarja Halosen pihaportillä toimittaja rauhoitteli. "Jos ovat myöhässä se on hyvä asia." Niin kai, pitemmittä puheitta tuon voi uskoa. Mikä, ettei, miksi emme uskoisi. Kertoi olleensa kymmenisen vuotta vastaavissa tilanteissa. Tihkusateessa, odottaen jotain tärkeää tapahtuvaksi, kun vielä tärkeämmät suljettujen ovien takana keskustelevta ja luottavaisesti myöhästyvät antamastaan aikataulusta. Tänään on sitten se päivä, jolloin puolustus juhlapäivämme ja Egyptistä kajahtanut Barak Obaman puhe miljoonille muslimeille tapahtui. Totta! Huomisen murheet pitävät huolen itsestään, älkää tämän päivän murheita murehtiko.

Sadepäivä keväällä, melkein kesää jo.

Ilatapäivää jo, yhtä harmaata sadepäivän väristä ollut lähes koko päivän. Tietokoneella Helsingin sanomien digi-lehteä tarkastellessani, on tämä tekniikan "ihme" omanlaisessa harmillisuudessan taas tullut sillai tutuksi. "Sillätavalla" kuten Niilo Tarvajärvi sanoi, ja minunkin olisi pitänyt kirjoittaa, mutta Harmillisuus omakohtaisena isolla alkukirjaimella, ei ehkä tämän suurempaa huomiota kaipaa. Jotain eilisen harmillisuuksista, jossa olo oli kuin Tiibetissä niillä raukoilla, joilla on Dalai Laman kuva seinällä. Minulla sattuu olemaan Urho Kekkosen kuva, Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä leikattu. Siis ei sen eksoottisempaa tai suuria tunteita lietsovaa tässä maassa, saati sitten näillä nurkilla (Meilahdessa) jossa hänet tunnetaan hölkkäävänä ja elävänä ihmisenäkin. Mutta opettavaista saarnaa sain K-kaupan kassalla kuulla, kun Kekkosen kuvasta kuuli, "rosvo,ryöväri.....ja naiset" ja erityisesti tunsi tai yhä tuntee MIEHEN, joka Kekkoselle järjesti naisia. Hölmö K-kaupan kassalla väitteijä kun olen, niin sanoin jotain, ennen kuin huomasi miten pienestä asiasta olin tullut. Maailman politiikkaa siis sittenkin hipaisi, tosin historiallista. Siitä on jo neljännesvuossata, kun Kekkonen oli Suomen presidentti, ja hautajaisistaankin yli kaksikymmentä vuotta. Harjan varsi oli katkennut ja ihan uudesta myös,kyllä harmitti.

Toista on jo kesän kynnyksellä mietteitä kirjoittaa

Tänään tälläisenä päivänä, jolloin nykyaika kurkistaa kaikenlaisella teknisellä pikku näperryksellä. On tällaista. Eevan vanhin poika Mikko on vastannut Facebookin "kaveri" kyselyyni ja samantien tuntuu, ettei se 25.5 (Eevan syntymäpäivä) ole ikuista juhlatunnelmaa menettänyt. Eeva kuoli kaksikymmentä vuotta sitten. Sisareni Eeva oli 42vuotias kuollessaan, joten Eevan lapset Maija ja Mikko olivat nuoria, vaikka Eeva "tiesi kaiken" niin ei se silloin vielä ole voinut kiinnostaa, sen kummemmemmin kuin minun lapsiani: Aapoa, Lauria ja Outia ja Nikoa joilla oli omat tärkeysjärjestykset sille (1988) ajalle, ennen Berliinin muurin kaatumista. Nyt kiinnostanee Outiakin englannin kieli, joka oli Eevan Englannin koulun käyneen ja Amerikan stipendiaattina Amerikassa asuneenkin tietotaitoa. 1970-luvulla minulle sanottiin, että Eevan kielitaito oli hengelliselle "selvänäkijälle" se puolueeton kielen käsittämisen lähde. Oliko Paavi, vai vain kaikkien tuntema Aino Kassinen, sitä olen jäänyt miettimään ja yrittänyt täsmentää omaa sanojen merkityksen ymmärtämistä. Ihan tosissani "harrastuksekseni olen ilmoittanut sanakirjat" ja siltä se on toisinaan tuntunutkin, niin Papan (Eino Aarnen) hyvä harrastus kuin se oli. Mamma (Elina Björkengren-Aarne,äitini) syntymästä oli 100vuotta äitienpäivän aattona.

Keväällä ennen kevät kiireitä

Kerkeänkö tähän mitään, sillä oikeasti jo tuolla otsikkoni ajatuksella oli kiireitä herättävä vaikutus. Asiaa uudesta suhtautumisesta, jota tämä tällainen ajatusten mietiskely on jo tuonut, ehkä ei niin vain ole helppoa kirjoittaa. Uniin jo tulleet teitokoneeni sivut, on kaiketi ihmeellisin todiste, että maailmani on muuttunut "tietokoneaikaan" jota muut ovat eläneet rinnallani jo vuosikymmeniä. Nuoret esittivät aamuTVssä, että tietokoneen ohjelmointi se vasta tärkeää onkin. Nämä ihmiset jotka luulevat käyttävänsä tietokonetta, mutta vain selailevat ovat siis jääneet luulemaan, että se on se, mitä "osata käyttää tietokonetta" tarkoittaa. Heidän mielestä, se ei riitä. Mitä tuohon sanomaan. Tunsin vuoskymmeniä sitten Valtion Tietokone Keskuksen ohjemointi työssä ahkeroivia. He tekivät palveluksia tietokonetta työkseen käyttäville. Sen suurempi äänistä ei se ohjelmointi työntekijöitten kannalta ollut. Nyt sitä opettelevat mekastavat omasta erikoisosaamisesta. Hyvä, että opettelevat. Asumme taloissa, eikä meidän silti tarvitse ajatellakaan olevamme muurareita. Sellaiseksi muuraamiseksi ajattelen sen ohjelmointi työn. Eri asia on se sisällön tuottaminen, josta joku uusi selain uskoo jotain. Ai niin tätä Blogiani ajattelin "sisällön tuottamisena" ihan tosissani. Kevät tulee.

Hyvää Pääsiäistä 2009

12.4.2009 tänään aikeeni vain maalata ja saada valmiiksi öljymaalaus, joka ei edes ole kovin suuri jäivät ja TVstä tullut Picasson elämästä kertova filmi vei mukanaan. Kirjan tuosta Picasson kanssa elämisestä olen aikoinaan lukenut, joten nähdä se koleiksi ja kylmiksi kerrottu ateljee ympäristö ei ihan niin hämmästyttävää ollut. Miljonääri päivittäin polkupyöräilemässa romuvarastoihin ja kasaamassa huiman kalliiksi yhä vaan arvostettuja teoksiaan. Savilautaset olivat komeita ja niistä oli 1950-luvulla tehty hieno taidekirja, josta äitini irrotti jonkun ja laittoi seinälle kuin oiketa keramiikkalautasia konsanaan. Picasson teokset taisivat tullakin tutuiksi niiden painettavuuden kautta. Siis onnistuivat kirjapainossa. Kokemusta vaikeammin onnistuneista taideteoksista, ehkei kannata nyt muistella kun kaikenlainen on kehittynyt teknisesti, myös taiteen julkistaminen sellaisena kuin se on. Pääsiäiskoristeiksi eivät siis vain jääneet, vaan vuosikausiksi, niin että todella tutuiksi tulivat. Niin tänä vuonna on sitten 100vuotta äitini syntymästä, joten onhan syytä taiteilija äitini toimia muistellakin,ja vaikka vertailua Picassoon. Äitini Elina Björkengren-Aarne syntyi 9.5.1909 ja taidekouluun jo alkuun innostui. Elämänsä aikana oli tunnettu muotokuvamaalari, ja kuului Viipurintaiteilija seuraan.

Hyvää Pääsiäistä 2009

Nyt melkein sata vuotta äitini syntymästä,on virtuaalitodellisuuteen oikeasti mahdollista ihan muuten van kirjoittaa.1970 luvulla Tähtiensodan aloitus oli elämys. Kirje joka avaruuksissa kertoi tarinaa, joka vasta alkaa... ja elokuvana jatkuu, taisi samalla symboloida tätä suurta muutosta kommunikoinnissa ylimalkaan. Marita Aarne